perussivu,sisällys, tiivistelmä,abstract,lectio praekursoria, essee Vastaväittäjää vastaan

Satunnainen kuva

2012-06-12_003_012

Uusimmat kirjoitukset

Yhteystiedot

anssi kuusela
posthaantie 12
26510 rauma
044-2547459
email:
nsskuusela90@gmail.com
Files: http://anssikuusela.com
/portraitt2/123







Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:66960 kpl

Uusimmat kuvat

rauman_lyseo.img321014_edited-4
lyseo11
yo55
img002
ak_lk-kuvassa_1945
pikkukoulu1945
uotilan_alakoulu1944
aarnkari12_033

Lukiokynnys?

LUOKATTOMUUDEN MÄÄRITTELY

Tiistai 16.6.2009 klo 19:43 - Anssi Kuusela

MITÄ LUOKATTOMUUS ON

 

Mitään absoluuttista ja universaalia määrittelyä ei luokattomuudesta ole. Siihen,millainen tosiasiallisesti on systeemi, jonka yhteydessä käytetään epiteettiä "luokaton" (engl. "ungraded"), vaikuttavat lukuisat tekijät, mm. opiskelijoiden ikä, koulutuksen laji, toteuttajien opetus- ja oppimiskäsitykset, opetussuunnitelman muoto ja sisältö, historiallinen tilanne, vallitsevat näkemykset, talouden ehdot, sosiaaliset paineet jne.

Karkeistaen määrittelemme luokallisen järjestelmän systeemiksi, jossa opiskellaan luokkatoverien kanssa yhtä jalkaa olennaisilta osiltaan sama ohjelma, samat oppimäärät, samassa ajassa. Sen sijaan luokattomassa järjestelmässä opiskeluohjelmat, oppimäärien laajuus ja opiskeluun käytetty aika vaihtelevat yksilökohtaisesti, yleensä kuitenkin tietyissä rajoissa.

Historiallisesti opiskelu lienee ollut lähempänä jälkimmäistä. Esimerkiksi triviaalikouluissa pysyviin luokkiin sitomista tuskin on ollut. Vasta kun opiskelijamäärät lisääntyiiät teollistumisen myötä, syntyi tarve ja pakkokin massakoulutuksen hallitsemiseksi organisoida koulu luokalliseksi, ts. pysyvinä luokkayhteisöinä toimivaksi.

Kärjistäen voidaan todeta, että heti kun pysyvät luokat olivat vakiintuneet, ilmaantui myös pyrkimystä vapautua niistä. Motiivi oli pelastautua massaopetuksen vieraantuneisuudesta. Ensimmäiset luokattomuuskokeilut, esimerkiksi yhdysvaltalaisen Helen Parkhurstin perustama The Dalton Plan, syntyivät viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Luokattomuuden peruskivi on opetusaineksen jakaminen määrämittaisiksi kokonaisuuksiksi, kursseiksi, joita on mahdollista opiskella kukin kykynsä ja taipumustensa mukaisesti. Tämä kurssimuotoisuus oli mm. perustekijänä mainitussa The Dalton Plan´ssä. Toinen perustekijä on lukuvuoden jakaminen jaksoiksi, joihin kurssit sijoitetaan. Ilman oppimäärän jakamista kursseiksi, ts. opetussuunnitelman kurssimuotoisuutta, ja lukuvuoden jakamista periodeiksi, ts. jaksojärjestelmää, ei luokattomuutta voi nykymuotoisissa kouluissa olla.

Huomattava on, että opetussuunnitelma voi olla kurssimuotoinen ja lukuvuoden lukujärjestys jaksotettu, mutta opiskelijat sidottu tiettyyn pysyvään luokkaan ja tälle luokalle kulloinkin kuuluvan ohjelman suorittamiseen. Suoritetaan siis luokkia, ja kuvaan kuuluvat ehdot ja luokalle jääminen. Tällöin kyseessä on luokallinen kurssimuotoisuus, jollainen oli Suomen lukioiden opetusorganisaatio toistakymmentä vuotta, vuodesta 1982 1990-luvun puoliväliin.

Luokattomuus syntyy vasta, kun opiskelija ei kuulu pysyvään luokkaan ja kun hän voi vaikuttaa opiskeluunsa, ts. valita ohjelmansa ja edetä yksilöllisesti. Silloin ei luonnollisesti luokallekaan voi jäädä eikä saada ehtoja.

Itse olen perehtynyt suomalaiseen lukioon, sen historiaan ja perinteeseen, sen asemaan suomalaisessa koulutuksessa ja suomalaisessa nuorisoasteen koulutuksessa kokonaisuudessaan, siihen liittyviin sosiaalisiin paineisiin ja  erityisesti ylioppilastutkinoon liittyviin arvostuskysymyksiin, sen piilofunktioihin. Keskeinen juonne, jota olen seurannut väitöskirjassani, on koulutuspoliittinen ja yleinen pedagoginen kehitys, joka johti nykyiseen luokattomaan lukioon.

Johtamani lukio (Uotilanrinteen lukio) oli mukana lukiokokeiluissa 1980- ja 1990-luvuilla. Luokattomuuskokeiluissa 1985 - 1998 "luokattomuutta" ei määritelty, ei vaikka esimerkiksi minä toistuvasti pyysin sitä. Niinpä kokeilun piirissä oli eriasteisia ja erilaisia sovellutuksia. Eroja oli erityisesti luokattomuuden asteessa, eli siinä, kuinka pitkälle irrottautui pysyvistä luokkakostumuksista, kaikille pakollisista osioista ja niiden suoritusaikataulusta, yleensä pysyvälle ryhmälle kuuluvasta sisällöstä, perinteisestä "normaalista" opiskelun kestosta, päättötutkinnon "normaalista" ajoittumisesta.

Toisessa ääripäässä luokattomaksi sanottu systeemi erosi perinteisestä luokallisuudesta vain joissakin vähäpätöisissä yksityiskohdissa, toisessa opiskelija sai laajan valinnaisuuden puitteissa ohjattuna itse valita ohjelmansa ja sen tason, sen suorittamiseksi tarvittavan opiskelun ajoituksen ja keston. Toisin sanoen kysymys oli siitä, kuinka vapaasti ja yksilöllisesti opiskelija saattoi vaikuttaa itse opiskelunsa sisältöön, tasoon ja ajoitukseen.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajallinen, sisällöllinen ja tasollinen yksilökohtainen vaihtelu, variaatio


Anssi Kuusela: Väitöskirja Luokaton vai luokallinen . . . Turun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, 2003