perussivu,sisällys, tiivistelmä,abstract,lectio praekursoria, essee Vastaväittäjää vastaan
ITSEKRITIIKKIÄKeskiviikko 1.12.2010 - Anssi Kuusela VÄITÖSKIRJAN ITSEKRIITTISTÄ ARVIOINTIA MITÄ TULI TEHTYÄ Kun muutaman opettajavuoden jälkeen havahduin ajatukseen, että olin juuttumassa loppuiäkseni systeemiin, jonka tunsin itselleni vieraaksi ja – mitä tulee sen viralliseen tavoitteeseen ja tarkoitukseen, oppimiseen ja kasvatukseen - vieraantuneeksi. Pelastukseksi tuli kotikuntaani perustettu uusi lukio, jonka rehtoriksi minut valittiin. Aloittavaa koulua ja sen ammatillisia ensiaskelia ottavia opettajia eivät rasittaneet ikiaikaiset koulurutiinit. Oli siis erinomainen tilaisuus etsiä ja tutkia uudenlaista koulukäsitystä. Lisäksi kun lukiomme sai kokeilutehtävän aikana, jolloin maamme lukiolaitosta alettiin - vuosisataisen muuttumattomuuden jälkeen – uudistaa, vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistaminen sai uutta pontta. Mahdollisuutta perinteisen ja uuden tavoittelun pedagogisten ja filosofisten perusteiden teoreettiseen syvempään analyysiin ei vielä kuitenkaan juurikaan ollut kokeilujen yhteydessä. Siinä vaiheessa näet kokeilutehtävien suunnittelu, toimeenpanon johtaminen ja tulosten arviointi vaati voimat ja ajan. Mutta jo silloin heräsi ajatus sen tarpeesta. Kun ymmärsin, että sen yrittäminen edellä kuvatussa tilanteesta olisi liikaa monin tavoin liikaa, liikaa myös sikäli, että vaativa tehtävä tulisi tehdyksi mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti. Siksi päätin jättää teoreettisen tutkimuksen odottamaan eläkkeelle jäämistäni. Silloin olisi aika ja aikaa – ja toivon mukaan kykyä ja voimiakin - kääntää lukion (ja oppikoulun) peruskivet. Väitöskirjan tekeminen tarjoaisi siihen kanavan. Väitöskirjassa, jonka nettisivuilla tämäkin kirjoitus on, otin tutkiakseni seuraavanlaisia ongelmia: Miten oppikoulusta ja lukiosta oli kehittynyt se, mikä se oli, kun tultiin 1900-luvun jälkipuoliskolle? Mikä oli ollut ja mahdollisesti tulisi olemaan sen yhteiskunnallinen funktio ja dynamiikka? Oliko oppikoulun yhteiskunnallisella erottelulla jokin oikeutus? Mikä oli ollut ja tulisi olemaan koulutuksen suhde tasa-arvoon? Pitäisi yksilölliset erot ja erilaiset lähtökohdat ottaa opetuksessa huomioon? Minkälainen filosofia oli perinteisen koulun opetusjärjestelyjen taustalla? Minkälaiset opetusjärjestelyt lukiossa olisivat optimaaliset? Jne. Lienee selvää, ettei em. kysymysten tutkimuksessa voisi olla yhtenäistä metodia. Pääosin kuitenkin tarvittaisiin historiallista, sosiologista ja pedagogis-filosofista tutkimusotetta. Mitä itse kokeiluun tulee, toiminta perustui annettuihin virallisiin tavoitteisiin. Ne olivat yleisellä tasolla, ja sallivat suhteellisen laajan tulkintakentän. Oleellista on, että Uotilanrinteen lukion tulkinnassa oli, että lähtökohta oli sananmukainen. Pysyviä luokkia ei todellakaan ollut ja keskeinen pyrkimys oli mahdollistaa opiskelun yksilöllisyys. Sen tärkein edellytys oli opiskelun keston yksilöllinen vaihtelu annetuissa rajoissa, mihin liittyi maksimoitu valintamahdollisuus. Pysyvien ryhmitysten ja valmiiden reittien puuttuminen edellytti vahvaa panostusta yksilökohtaiseen opiskelun ohjaukseen. Tavoite oli mahdollistaa optimaaliset opintosuoritukset jokaiselle painopisteenä yksiöllisten oppimisvaikeuksien voittaminen. Tieteellisen moitteettomuuden kannalta oli ja on arveluttavaa käsitellä tutkimuksessa omakohtaisia kokemuksia, eli kokeilumme perusteita ja tuloksia. Erityisen kiistanalaista on, saako tieteellinen tutkimus ottaa moraalista kantaa. Minusta saa ja näin joka tapauksessa tein, jos se on yleisinhimillisten, yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaista. Onhan ihmistieteissä se, mitä ja millaista on, on hyvä lähtökohta arvioida, miten ei saisi olla ja miten tulisi olla.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luokallissuus, luokattomuus, itsekritiikkiä |